The Season so far.....

Well the tri season is well underway with many races already under the belt. Season opener was Austria IM 70.3 where I had some unfinished business. Last years race was cut to a Duathlon due to rather chilly weather so I needed to return to get the full experience completed. Luckily this year the weather gods were smiling on me and a proper tri was had by all. Time was a little below par at 5:15 as I had a few tummy challenges to overcome after a business trip to India the week before where I contracted the infamous Delhi Belly. No doubt due to the food at an Indian wedding of colleague of mine. This created a few unscheduled transitions on the run course where the organizers bathroom facilities were put to the test.

June saw Saaksi Tri (Chilly) and a small outing to the Vantaa Tri (Hot as you can see).

Well organised race but a little crowded, again weather was cooperating (Unusual for Finland) and managed to take 2nd place in the M50 Age group in 2:16. Really I was getting a bit tired of short races and was looking forward to a favorite race of mine, Sastamala Voimarinne Terasmies.......

Such a good venue being within a mornings drivings distance form home on race day and a nice small field so you don't get that crowded feeling of the big races. Swim is a 2 lapper in calm waters followed by an 200m uphill run to T1, good to get the legs working for the bike.....

 Out of T1 in 39 mins and then onto the bike. Funny how Finland for being such a flat place can still manage to surprise you with its sharp little rolling hills. Its not that they are huge, just that they keep coming.  Sastamala has plenty and with a gusty winds made for a battle on the bike.

Back into T2 for a 2:38 bike outing. Judging by the lack of racked bikes in T2 I was confident of still being able to keep a reasonable place, well yes did I mention it was a small field , actually only 115 starters and 9 in the 'Masters' age group , a definite confidence booster. By now the day was warming up and it was pushing 28 degrees on the run course with the gusty wind from the bike course nowhere to be seen. Still you must perservere. I made a small blunder in T2 where I had decided that I didn't need socks since my trustry Tri Noosas are designed to be worn sockless...yeah right. 4km down the track the right foot blister started , by 5km the left foot blister was also making itself known. Lucky the run is 3 x 7 km laps so I had an extra transition, T3 at the end of the first lap to put on the socks..pheeww relief.
(Note to self; Don't shortcut 5 secs in T2 by going sockless)  I Finished up the day with a 1:48 run which was enough to take the 1st Age Group place in 5:08.

Still a busy season ahead with Joroinen next week then only 3 weeks till IM Copenhagen. Season will finish then with a crack at the Kuopio OD and finally IM Mallorca in September. Till next time.......

Oooh what a day! Greetings from Finntriathlon Vierumaki

Today in nice sunny weather it was time to get back on training track after 10 days of family holiday with the camper. Lot's of PK at his best with hikes with kiddies in Pudasjarvi, Karku Kierros and the amazingly beautiful Riisitunturi. So lot's of walking, few tunturijuoksut and three late night bike rides between rendeer...oh I love Lapland! Few days ago we came back south and my training fellow Jame mentoined he would go to Vierumaki tri. Jari (thanks again mate) got me on the list yesterday night 20h before start time so little preparation and ready to rock :)! Well start was not promising at all as my wetsuit was not willing to do "yhteistyo" and cracked over an area of 15cm on hips....oeps...duck tape anybody...? I ran back to car and the great Head stand people taped me up as good as possible 9 min before race start. After that Cooper max run to get back to start line...7min to goooo! I made it to the start in time 3 min before with as result a kind of swim and trousers full of water :). Luckily my black horse Spessu-bike was waiting for me and eager to rock it all with as result 5th best bike split and 30k of riding in front in second group. Thanks to Markus to take over every now and than. Nice steady run after that and crossed finnish in 10th place overall in 2:15. Overall really happy but swimming sucked today.
 Luckily the Head folks were helpful and gave great deal on my new wetsuit which I was able to test in the nice cold lake (15C brrrrr)! After Saaksi this was first hard training and now route to Ironman WC 70.3 Canada goes over Joroinen, Kuopio and HyPy perhetri. Really excited about the following 10 weeks! Jiiihooeeee triathlon is simply great! Especially if all family is very supportive and kids just love to come along daddies races. Kiitos rakaat ooot ihania! This time they stayed home but where 3h in garden biking and running in there own little tri. Kasper 7y would like to join the kids race in Joroinen and the girls are also excited for him and greatest cheerleaders. Looking forward to it already!

Velli-Matti great pic is attached (great sprint with Janne last 100m:), check out kunnonkuvaaja.fi. He has the touch :)

ETU Triathlon EM-kisat (sprintti ja perusmatka) Kitzbühelissä, Itävallassa

Pitkin kevättä valmentajani Katja Väisänen on kannustanut mua osallistumaan perusmatkan (olympiamatkan) EM-kisaan, joka tänä vuonna kisattiin Itävallassa, Kitzbühelin kaupungissa. En varsinaisesti koskaan sanonut suostuvani osallistumaan kisaan, mutta niin sitä oli tilattu ITU:n hyväksymä maajoukkueen kisa-asu, jonka jälkeen Katjalta tuli tieto hänen varaamasta majoituksesta. Yksi asia kerraallaan tuli hoidettu, mutta kisaan ilmoittautuminen kuten myös kansainvälisen lisenssin hankkiminen jäi viimeiseen päivään. 

Kevään aikana myös tuli "loisto idea" osallistua sekä perusmatkalle että sprinttimatkalle. Perusteluina   kovat osallistujamaksut, joten näin maksu per startti oli edullisempi sekä ajatus, että jos kerran reissuun lähdetään, niin miksi ei sitten kisaisi molemmilla matkoilla. Niinpä olimme kumpikin ilmoittautuneet sekä perjantaiaamun sprinttimatkalla että sunnuntaiaamun perusmatkalle.

Kisareitti oli haastava. Onneksi en ollut tutkaillut reittiä sen paremmin ennen henkistä päätöstä osallistua kisaan. Olisi kisa jäänyt kokematta. Itselläni kun ei ole minkäänlaista kokemusta kiivetä pyörällä sellaisia rinteitä ylös, joita kisareitillä oli tuplasti. Eikä myöskään kokemusta lasketella pyörällä serpentiiniä alas. 

Valmistautumisemme perjantain kisaan epäonnistui täydellisesti. Torstain tiukan aikataulun päälle pyöräni ketjut olivat menneet sellaiseen solmuun, ettemme itse saaneet niitä auki eikä avun saaminen pyhäpäivänä ole helppo. Torstai oli paikallinen pyhä, jolloin kaikki liikkeet olivat suljettuina. Aikaa meni, mutta onnistuimme löytämään avun. Ketjut poikki ja uudellaan paikalleen. Tässä vaiheessa tuli myös esille vaihtajan vääntyminen. Teknikko antoi kuitenkin luvan lähteä kisaan, sillä vaihteet toimivat. 

Kisareitin ensimmäisen rinteen päällä

Perjantaiaamuna pelko iski. Ja iski sitten todella voimakkaasti. Siinä mietin kuinka pääsen maaliin turvallisesti ja ehjänä. Nousut ja laskut pelottivat, tie oli märkä aamuyön sateiden jäljiltä, vaihteet eivät toiminee priimasti. Olin jo valmistautunut jättämään sprinttikisan väliin. Onnistuin kokoamaan itseni ja siirtymään kisapaikalle. 

Kansainvälisissä kisoissa tulee eteen moni seikkoja, joitan ei kotimaan kisoissa tule. Näitä ovat mm. kisainfo ainoastaan joukkueenjohtajille/valmentajille (tämäkin oli keskiviikkoiltana), ennen starttia ei pääse veteen kastelemaan, uintireittiin tutustuminen edellisenä päivänä määrättynä kellon lyömällä, vaihtoalueelle tavaroiden vieminen aalloissa kisaa edeltävänä iltana, kokoontuminen 20min ennen starttia ikäsarjoittain jne. 

kuva by Paul Sjöholm

Peloistani huolimatta starttasin perjantaina. En lähtenyt tavoittelemaan minkäänlaista sijoitus taikka aikaa itselleni täydellisesti tuntemattomalla reitillä. Pääasia olisi päästä maaliin. Matkaan lähdin rauhallisesti jalkojani säästellen. Uinti sujui hyvin, mutta kotona tehdyn analysoinnin jälkeen tulin siihen tulokseen, että olisin voinut kyllä uida kovempaankin. Pyörä lähti kevyesti liikkeelle. Ensimmäinen nousu meni yllättävän hyvin, huomattavasti paremmin kuin olin osannut odottaa. Lasku sitten pelottikin. Huomattuani muidenkin menevän alaspäin varoen, niin oli helpompi mennä itsekkin rauhallisesti. 

Juoksureitin olimme hahmottaneet melko tasaiseksi, mutta profiilikuvasta olimme saaneet väärän kuvan. Nousua ja mutkia oli, mutta juoksujalka oli kevyt. En pinnistellyt juoksussa vaan otin sprinttimatkan loppuun asti reittiin tutustumismoodissa. Tarkempi kisaraportti omassa blogissani: ETU Triathlon EM-sprinttimatkan kisaraportti

Lauantain välipäivän jälkeen koitti perusmatkan kisan. Aamulla klo 8:43 oli oma statti, joten jälleen oli aikainen herätys. Enää ei pelottanut nousut ja laskut. Selviäisin niistä, mutta riittää puhti nousemaan rinteet heti perään uudestaan. Perjantai pelko oli vaihtunut normaali kisajännistykseksi. 

Uinti lähti taas hyvällä rytmillä etenemään, mutta sellaisella verkkaisella vauhdilla. Kärki meni menojaan ja uin yksi ensimmäiselle poijulle. Tuossa kohtaan yksi uimari meni ohitseni ja näköpiiriini tuli muitankin uimareita. Tässä kohtaan sitten mieleeni tuli lähteä uimaan. Nostin hiukan vauhtia saavuttaen muutaman kisaajaan. Viimeisen poijun jälkeen sain eteeni uimarin, joka ui kutakuinkin smaa vauhtia kuin minä. Koska uinnissa peesaaminen on sallittua, uin hänen perässä rantaan asti. 

Pyörän päällä sitten huomasin perjantain kisan painavan. Pian tulikin ensimmäinen nousu, joka tuntui järkyttävän raskaalta. Kampiakseli ei vaan millään tuntunut pyörivän. Kyllä siinä ehti miettimään miten pääsen selviän ensimmäisen kierroksen viimeisestä noususta, että toisesta kierroksesta. Mäen päällä oltii ja lasku edessä. Kuiva keli ja ja tuttu reitti teki alaspäin menosta huomattavasti mukavempaa.

Toisella kierrokselle lähdin ohittamalla yhden miehen. Ai, että se tuntui hyvältä! Toisen kierroksen nousuissa selkä ja reisien lihaskalvot huusivat armoa, minä kiroisin nousut. Ylös päästiin ja viimeisen nousun jälkeen tuuletin. Pääsisin maaliin. Melko voittajaolo vaikka maaliin jo vielä matkaa.

Juoksu oli yksi tuskaisimmista juoksuistani. Neste ei imeytynyt, vaan mulla oli kova vessahätä ja sormet turvoksissa. Vessassa en käynyt ja jokaisella juomapisteellä otin huikan vettä. Olo oli täysin voimaton, mutta maaliin pääsiin! Tarkempi kisaraportti omassa blogissani: ETU Triathlon EM-Perusmatka 2014

Kahden startin jälkeen voittajafiilis!

Kuva by Katja Väisänen

SM-Sprinttikisa Sääksissä 14.6.2014

Oman kisakauden avasin SM-Sprinttillä Sääksissä viileässä ja tuulisssa kelissä, joka aiheutti vaatetuksen osalta pään vaivaa. Lopulta kuitenkin kisasi kisapuku päällä ilman pyöräilypaitaa tai irtohihoja.

Kisapaikalla oli hyvä tunnelma ja kun kotikisasta oli kyse, niin paikalla oli myös paljon tuttuja & kavereita, jolloin oman vaihtoalueen valmistaminen välillä vaikutti melko sekavalta puuhailulta. Onneksi kaikki tavarat löysivat paikkansa, myös reppuni löysi paikkansa vaihtoalueen reunalta.

kuvan vasemmassa reunassa näkyy oranssi uimahattu.
Siellä mä olen kontillani, kun takana tulevat naiset pyyhältävät
oikealta ja vasemmalta ohitseni.

Itse kisa lähti käyntiin ikävällä kaatumisella. En oikein vieläkään tiedä mitä startissa tapahtui, mutta juostessani veteen horjahdin, menetin tasapainoni ja sitten olinkin kontillani vedessä. Tässä vaiheessa naista meni ohitseni oikealta ja vasemmalta. Eipä siinä muu auttanut kuin lähteä naisten perään ja koota ajatuksensa. Päästyäni omaan uintirytmiin, sanoin itselleni olevani vahva uimari enkä antaa yhden kaatumisen häiritä kisaani. Niinpä nainen kerrallaan lähdin tavoittelemaan kärkeä, joka oli päässyt karkkaamaan.  Ensimmäisen poijun jälkeen näin kärjen 2+1. Kaksi olisi mahdollisesti saavutettavissa, mutta yksi meni sen verran edellä, ettei matka riittäisi millään eron kaventamiseen. Viimeisellä poijulla pääsin kahden naisen ohitse, tuo yksi meni sen verran kaukana ja niin lähellä rantaa, että en edes lähtenyt yrittämään saada häntä kiinni.

Pyörän päälle pääsin melko nopeasti. Osan matkasta sai nauttia myötätuulesta, mutta suurimman osan matkasta vastatuuli kysyi reisilihaksien kestävyyttä. Reitti oli tuttu, joten mitään yllättävää ei reitillä sattunut. Muutamia nuorempia naisia meni ohitseni reitin varrella, mutta en antanut tuon millään tavalla häiritä itseäni vaan jatkoin omaa tekemistäni.

Juoksu kulki mukavasti alun pistämisen jälkeen. Askel oli kevyt ja voimakas. Nautin juoksusta vaikka juoksu onkin akilleen kantapääni.

Maaliin tulin tyytyväisenä omaan suoritukseen. Tasapainoinen ja lähes täydellinen suoritus toi mulle SM-sprinttimatkan hopean omassa ikäsarjassani. Melkoinen synttärilahja :)

Terveiset Mallorcalta

HyPyn Bioracer poika pääsi turvallisesti maaliin ajassa 4t40 ja lunasti paikka MM kisoihin! En olisi heti uskonut mutta feelis kisan aikana oli mahtavaa, varsin pyöräilyssä nautin ajamisesta. 
Kiitos osteopaattimme Markku kropan tuunaamisesta, Kimmo Sello bikista SHIVin tuunaamisesta, tiimin kaverit tsempaamisesta ja last but not least Marjo ja muksumme Mette, Lotte ja Kasper papan tukemisesta!! On mulle kyll parhaat mahdolliset tukijuokoot :))))). 
Nyt Ironman 70.3 Mmit kutsuu Montrealista syyskuussa. Oli siis lyhyt mutta tehokas reissu! 

                                            Alla fiiliskuvia koska oli se vähän lomakin:)

Messujuoksu half Marathon 28.12.2013!

Tulipahan testattua juoksemista sisätiloissakin. Mukavaa vaihtelua eritoten kun ei tarvinnut vetää pipoo eikä kerrastoa päälle. Vaikeeta juoksusta teki juosta ilman rakasta gps kelloa (garmin forerunner). Nyt piti juosta vaan tunteen mukaan. Lopputuloksen nähtyäni olisin voinut hiukan tiukentaa vauhtia minuutilla tai parilla, mutta näähän on vaan näitä koottuja selityksiä.

Tulokset löytyy alla olevasta linkistä

http://runhigh.fi/juoksukalenteri/tulokset/tulokset-messujuoksu-28-12-2013/

Janne

Wattbike 10km SM, Esport

Bioracer tiimistä Päivi kävi tekemässsä Wattbike depyyttinsä Wattbike Cupissa, jossa kisattiin 10km SM -tittelistä. Wattibike on uusi tuttavuus tiimiläisille eikä pyörän päällä ole montaa treeniä ehditty tekemään kahden pyörän saavuttua salilla joulukuussa 2013.

Kuva Jari Birling

Päivi oli asettanut tavoitteeksi tasaisen pyörityksen ja maaliin pääsemisen. Triathlontaustaisella naisella ei ollut aikaisempaan kokemusta vastaavasta kisasta ja kisamatkasta. Kisa oli tasaista raastoa alusta loppuun.

Kesken harjoituskaudella kisaan osallistuminen toi loistavan kovan treenin ja hyvän kohdan tsekata miten treenit ovat uponneet vai ollaanko treenattu liikaa/liian kovaa. Harjoittelu ei ole ollut jumittavaa, sillä kisan edetessä sykkeet nousivat yli 200.

Kisat olivat hyvin järjestetty ja kisaajien välillä oli loistavaa yhteisöllisyyttä. Täysin noviisina Päivi sai arvokkaita neuvoja ja apuja kokeneemmilta kisaajilta.

Tiimin mitalisaalis on avattu. Wattbike 10km N40 SM-kultaa!

Esittelykäynti Hyviteraan

Bioracer Team: Päivi Rantala, Erwin Borremans, Jouni Westerholm, Steve Joyce ja edessä Janne Lehtonen (Team -sivulla tarkempi esittely teamin jäsenistä)
Kuvasta puuttuu Jarmo Himanka

Perjantai-iltana ennen triahtlonjaoston uintivuoroa kävimme tutustumassa HyviTeran palveluihin ja esittelemässä BioracerTeamin jäsenet.

HYVITERAn ammattilaistiimi: Jouni Puhakka (fysioterapeutti, PT), Markku Keränen (Osteopaatti) ja Sami Lehtimäki (työ- ja urheilufysioterapeutti)